TURVALLISET JA KESTÄVÄT TUOTTEET VESILAITTEISTOIHIN
TEKSTI ja KUVAT: Tuija Kaunisto ja Aino Pelto-Huikko
Vesi-Instituutti WANDER/Satakunnan ammattikorkeakoulu
Kuka määrittelee tuotevaatimukset vesi- ja viemärilaitteistoille? Mitä tarkoittaa talousvesikelpoisuus? Minkälaisia ongelmia on eri materiaalien käytössä havaittu?
Rakennusten vesi- ja viemärilaitteistoja koskevan ympäristöministeriön asetuksen mukaan laitteistot tulee suunnitella ja rakentaa niin, että niiden käytöstä ei aiheudu terveydellistä vaaraa eikä muuta haittaa laitteiston koko käyttöiän aikana. Vesilaitteistoon johdettavan veden tulee olla sosiaali- ja terveysministeriön antaman talousvesiasetuksen mukaista, mutta asetus sisältää sitovia vaatimuksia vain veden terveydelliseen laatuun vaikuttaville muuttujille. Vaikka vesi täyttäisi terveydelliset laatuvaatimukset, se voi aiheuttaa metallien liukenemista tai paikallista syöpymistä. Vesilaitteistoon johdettavan veden laatu on tunnettava, jotta vesilaitteistoon voidaan valita soveltuvat ja kestävät materiaalit.
Tuotevaatimukset annetaan olennaisten teknisten vaatimusten asetuksissa
Vesilaitteistossa käytettävien tuotteiden on oltava talousveden johtamiseen soveltuvia, testattuja ja tarkastettuja. Ympäristöministeriö on antanut tuotteiden kelpoisuuden arviointia koskevat vaatimukset erillisissä olennaisten teknisten vaatimusten asetuksissa. Nämä asetukset ovat pohjana tuotevaatimuksille oli sitten kyse CE-merkinnästä tai kansallisesta tyyppihyväksynnästä. CE-merkintä ei toistaiseksi ole käytössä juomaveden kanssa kosketuksissa oleville tuotteille, mutta tyyppihyväksyntäasetukset kattavat hyvin Suomessa käytetyt putket, liittimet, vesikalusteet ja venttiilit. Tyyppihyväksyntä ei ole pakollista, mutta se on tuotevalmistajalle helpoin tapa osoittaa tuotteen soveltuvuus vesijärjestelmiin Suomessa.
PEX-putkia ja joustavia kytkentäputkia koskevat teknisten vaatimusten asetukset sekä niihin perustuvat tyyppihyväksyntäasetukset tulivat voimaan vuonna 2018. PE-putkille asetusten valmistelu on vielä työn alla. Muita tuoteryhmiä koskevat asetukset tulevat voimaan vuoden 2020 alusta. Vanhat tyyppihyväksyntäasetukset kumoutuivat vuoden 2017 lopussa, mutta niiden perusteella annetut tyyppihyväksynnät ovat voimassa määräaikansa puitteissa.
PEX-putkien aiheuttamat haju- ja makuongelmat toivat lisää tietoa liuenneista aineista
Uusien PEX-putkien aiheuttamaa pahaa hajua ja makua kylmään ja lämpimään veteen todettiin eri puolilla Suomea vuonna 2014. Asukkaat huomasivat tämän erityisesti aamuisin, kun vesi oli seissyt putkissa yön yli. Haju- ja makuvirheen aiheuttivat putkista liuenneet kemikaalit (mm. MTBE, ETBE, TAME, TBA). Putkien valmistajien mukaan ongelmat johtuivat puutteellisesta laadunvalvonnasta putkien valmistusvaiheessa.
PEX-putkista liukeneville MTBE:lle, ETBE:lle, TAME:lle ja TBA:lle ei ole Suomessa eikä Euroopassa terveysperusteisia raja-arvoja talousvedessä. MTBE, ETBE ja TAME eivät ole kovin vaarallisia, ja matalan haju- ja makukynnyksen vuoksi veden käyttäjä havaitsee ne jo pieninä pitoisuuksina. Sen sijaan TBA eli tert‐butyylialkoholi aiheuttaa munuaisvaurioita, eikä sille tunneta haju- tai makukynnystä. Tästä syystä erityisesti TBA:lle on toivottu asetettavan raja-arvo tuotehyväksyntätestauksessa.
TBA:n liukenemista pitkäaikaisessa käytössä sekä tuotehyväksyntätestauksessa on tutkittu ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön hankkeessa, jonka toteuttivat Satakunnan ammattikorkeakoulun Vesi-Instituutti WANDER ja VTT Expert Services Oy (nyk. Eurofins Expert Services Oy). Eri valmistajien putkien välillä oli eroja TBA:n liukenemisessa. Tulosten perusteella esitettiin TBA:lle tuotehyväksynnässä mahdollisesti asetettava raja-arvo. Tulokset löytyvät Vesi-Instituutin raportista ”PEX‐putkista liukeneva tert‐butyylialkoholi (TBA)” (http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120530).
Muovisten vesijohtoputkien talousvesikelpoisuus perustuu testaukseen
Talousvesikelpoisuutta koskevat vaatimukset on annettu PEX-putkille ja monikerrosputkille. Vesilaitteistossa käytettävästä PEX- tai monikerrosputkesta ei saa tulla veteen terveydelle haitallisia aineita eikä se saa aiheuttaa veteen vierasta hajua, makua, ulkonäön muutosta tai terveydelle haitallisten mikrobien kasvua. Putken soveltuvuus talousvesikäyttöön arvioidaan putken raaka-aineen koostumustietojen ja laboratoriotutkimusten perusteella. Putken lähtömateriaaleina käytettyjen kemikaalien turvallisuuden arviointi perustuu elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevia muovisia materiaaleja koskeviin EU:n asetuksiin.
PEX- ja monikerrosputkesta veteen liuenneiden orgaanisten hiiliyhdisteiden kokonaispitoisuuden (Total Organic Carbon, TOC) enimmäisarvo on 2,5 mg/m2/d standardinmukaisessa migraatiotestissä. TOC on eräänlainen veden yleisen hygienian mittari. Orgaanisten hiiliyhdisteiden kokonaismäärästä ei kuitenkaan voi päätellä, mistä orgaanisista yhdisteistä hiili on peräisin eikä näin ollen myöskään arvioida kyseisten yhdisteiden mahdollisia haittavaikutuksia. Kemikaalikohtaisia raja-arvoja (esim. TBA) ei ainakaan toistaiseksi ole muoviputkien tuotehyväksyntävaatimuksissa.
Putken vaikutus veden hajuun ja makuun testataan aistinvaraisella tutkimuksella Suomessa pitkään käytössä olleen kansallisen menettelyn mukaisesti.
PEX- ja monikerrosputkijärjestelmän käyttöiän on oltava vähintään 50 vuotta. Putkien tulee kestää jatkuvasti veden lämpötilaa 70 ֯C ja lyhytaikaisesti lämpötilaa 95 ֯C yhden MPa:n paineessa. Talousveden laadun ei tiedetä vaikuttavan muoviputkien kestävyyteen, mutta muoviputkien käyttöikä voi lyhentyä liian korkeiden lämpötilojen, desinfiointiainepitoisuuksien tai paineen vuoksi.
Joustavat kytkentäputkille myös asetus ja tyyppihyväksyntä
Ympäristöministeriö on antanut myös joustaville muovisille kytkentäputkille ja niiden liittimille asetukset tuotekohtaisista olennaisista vaatimuksista ja tyyppihyväksynnästä. Joustavalla kytkentäputkella vesikaluste liitetään vesijohtoon.
Talousvesikelpoisuuden osoittamiseksi kytkentäputkea koskevat vaatimukset ovat samat kuin PEX-putkille.
Metalliosissa ei saa käyttää alumiiniseoksia. Veden kanssa kosketukseen joutuvien osien on oltava sinkinkadonkestävää messinkiä tai haponkestävää terästä. Messinkisistä liitinosista saa lopputuotteen lyhytaikaisessa (10 vrk) testauksessa liueta veteen lyijyä enintään 5 µg ja kadmiumia enintään 2 µg. Messinkiliittimiltä edellytetään sinkinkadonkestävyyttä, eikä niihin saa syntyä jännityskorroosiota.
Kupariputkien talousvesikelpoisuudessa otetaan huomioon materiaalin ominaisuudet
Ympäristöministeriön asetuksessa on annettu vaatimukset kupariputken kemialliselle koostumukselle sekä putken sisäpinnan puhtaudelle. Kupariputkien talousvesikelpoisuuden arvioinnissa ei vaadita aistinvaraista arviointia, koska talousvesiasetuksessa on annettu enimmäisrajat metallipitoisuuksille, ja korkeat, terveydelle haitalliset metallipitoisuudet aiheuttaisivat kuluttajan havaitsemaa veden laadun heikentymistä.
Metallien liukeneminen riippuu olennaisesti talousveden laadusta. Happamassa, pehmeässä ja hiilidioksidia sisältävässä vedessä putkien sisäpinnalta voi liueta kuparia veteen etenkin käytön alkuvaiheessa, ennen kuin suojakerros on muodostunut. Liukenemisen seurauksena saniteettikalusteet voivat värjäytyä.
Kupariputkien kestävyys
Kupari on hyvin kestävä materiaali hyvälaatuisissa käyttövesissä, joissa putkien sisäpinnalle muodostuu suojaava kuparioksidikerrostuma. Käyttöönottovaiheen huuhtelu puhtaalla vedellä epäpuhtauksien poistamiseksi on erittäin tärkeää suojakerroksen muodostumiselle. Asennuksen jälkeen vettä tulee juoksuttaa putkissa vähintään viikoittain myös ennen varsinaisen käytön alkua, sillä putkissa pitkään seisova vesi heikentää suojakerroksen muodostumisedellytyksiä.
Pistesyöpyminen on yleisin kupariputkien vuotojen aiheuttaja. Pistesyöpymiseen voivat johtaa epäsuotuisat käyttöolosuhteet. Pehmeät, happamat ja sulfaattipitoiset vedet sekä veden korkeat rauta-, alumiini- ja mangaanipitoisuudet voivat aiheuttaa pistekorroosioriskin lämpimän käyttöveden putkissa. Myös veden sisältämien silikaattien on epäilty aiheuttavan pistekorroosiota. Silikaatteja on vesissä aina jonkin verran, mutta mahdollista vaikutusmekanismia ei toistaiseksi tunneta eikä veden silikaattipitoisuuden perusteella voida arvioida mahdollista korroosioriskiä. Tutkimustarvetta olisi etenkin erilaisten vedessä olevien ja pinnoille saostuvien piiyhdisteiden karakterisoinnissa.
Kupariputkien vuotoja voi aiheuttaa myös eroosiokorroosio, joka johtuu veden liian suuresta virtausnopeudesta tai virtauksen pyörteisyydestä esimerkiksi liitoskohdissa.
Messinkiosien talousvesikelpoisuudessa Suomessa erityishuomiota raskasmetallien liukenemiseen
Messinkituotteiden kelpoisuus vesilaitteistoihin edellyttää, että messingistä ei liukene talousveteen liikaa haitallisia metalleja, kuten lyijyä tai kadmiumia. Lyijyaltistusta pyritään vähentämään, joten uusissa asetuksissa vaatimukset ovat aiempaa tiukempia.
Tyyppihyväksyntätestauksiin on pitkään kuulunut lopputuotteen lyhytaikainen (10 vrk) lyijyn ja kadmiumin liukenemisen testaus synteettisellä talousvedellä. Lopputuotteen testauksessa lyijyn hyväksymisrajoja on siis tiukennettu. Testausta ei edellytetä, jos kupariseoksen lyijypitoisuus on enintään 0,2 %.
Vaihtoehtoisena talousvesikelpoisuuden osoittamistapana messinkituotteita koskevat asetukset antavat 26 viikon liukenemiskokeen, joka tehdään valmistusmateriaalille, ei siis lopputuotteelle. On huomattava, että nämä kaksi testiä mittaavat eri asioita. Ensin mainittu, pitkään Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa käytetty testi kertoo lopputuotteen käyttäytymisestä ja turvallisuudesta käytön alkuvaiheessa, kun taas jälkimmäinen testi kertoo käytetyn messinkiseoksen pitkäaikaiskäyttäytymisestä.
Messinkiosien kestävyys
Sinkinkato on messingin korroosiomuoto, jossa metalliseoksesta liukenee sinkkiä ja jäljelle jää tiiviytensä ja lujuutensa menettänyt rakenne. Seurauksena voivat olla messinkiosien tukkeutumiset tai murtumat. Jo 1980-luvulta vesilaitteistojen messinkiosilta on edellytetty, että ne tehdään veden koskettamilta osiltaan sinkinkadonkestäviksi. Uusissa asetuksissa vesilaitteistojen messinkituotteilta edellytetään Suomessa sinkinkadonkestävyyden testausta, jos messingin sinkkipitoisuus on yli 15 %. Sinkinkadonkestävyyden testauksen hyväksyntärajaa on tiukennettu. Tuotteissa on CR- tai DZR-merkintä.
Aiempien säädösten mukaan vesikalusteissa sallittiin vähäisessä määrin sinkinkatoa. Uusissa asetuksissa messinkiosia koskevat vaatimukset on yhdenmukaistettu, joten myös vesikalusteiden veden kanssa kosketuksissa olevien paineenalaisten messinkiosien on oltava sinkinkadonkestäviä.
Messinkisissä liittimissä voi tapahtua myös jännityskorroosiota, joka aiheuttaa murtumia. Asetusten mukaan käyttövesijärjestelmien kiristettävien messinkiliittimien vaatimuksiin kuuluu myös jännityskorroosionkestävyyden testaus.
EU-säädökset voivat tuoda muutoksia kelpoisuuden arviointiin
Rakennustuotteiden CE-merkintä perustuu kansallisiin vaatimuksiin, mutta kelpoisuuden osoittamisessa käytetään yhtenäisiä standardeja. Myös juomavesijärjestelmien rakennustuotteille valmisteltiin CE-merkintämenettelyä, mutta tämä työ loppui komission päätöksellä vuonna 2012. Kansallisten hyväksyntämenettelyjen pohjalta kehitettyä materiaali- ja tuotehyväksyntämenettelyä ei komission näkemyksen mukaan voinut toteuttaa rakennustuoteasetuksen alla.
EU:n juomavesidirektiiviä uusitaan parhaillaan, ja juomaveden kanssa kosketuksissa olevien materiaalien turvallisuuden varmistaminen on nostettu yhdeksi uudistuskohteeksi. Nykyinen juomavesidirektiivi on jättänyt nämä toimenpiteet kansalliseen päätäntävaltaan, mutta nyt näitä arviointimenettelyjä ja kriteerejä haluttaisiin yhdenmukaistaa EU-tasolla. Suomi toimii EU-puheenjohtajamaana heinäkuusta alkaen loppuvuoden 2019 ja on avainasemassa direktiivin valmistelutoimenpiteiden edistämisessä. Kunnianhimoisena tavoitteena on direktiivin valmistuminen tämän vuoden aikana.
Tuotteiden hankinnassa painotettava laatua
Markkinoilla on myös tuotteita, joiden soveltuvuutta suomalaiseen talousveteen ei ole testattu tai joiden laatua ei ole varmistettu. Muiden maiden hyväksyntöjen vertaaminen suomalaisiin olennaisten teknisten vaatimuksiin jää ostajan vastuulle. Edullisemman hinnan perusteella hankituista epäkelvoista tai suomalaiseen veteen soveltumattomista tuotteista voi liueta veteen haitallisia aineita tai ne voivat vaurioitua ennenaikaisesti ja aiheuttaa vuotovahinkoja.
