Korona tuli, olimmeko valmiita?
Teksti: Jukka Silén
Se on nyt täällä, se pieni kiinalähtöinen – mutta tehokas – Korona. Se kaataa ihmisiä, lopettaa matkustamisen, peruuttaa tapaamisia ja yleisötilaisuuksia, päättää jääkiekkokauden, sulkee teattereita ynnä paljon muuta. Kukaan ei osaa arvatakaan, mihin kaikkeen ja minne tahansa se vielä ehtii jättää jälkensä.
Teollisen toiminnan osalta yksi asia on varmaa. Koronan (COVID-19) jäljet jäävät nopeasti kaikkialle liiketoimintaan. Kansallisesti, mutta myös kansainvälisesti. Eikä vaille vaikutusta jää muoviteollisuuskaan. Ala toimii pääosin alihankintateollisuutena, ja usein poikkitieteellisesti eri alojen tuotevalmistajana kansainvälisissä liiketoimintaverkostoissa. Vaikka omaa vientiä ei olisikaan, niin asiakkaiden tuotteet menevät kovin usein Suomen rajojen ulkopuolelle. Tuontia kuitenkin joka tapauksessa on ainakin koneiden ja laitteiden, muoviraaka-aineiden sekä muottien tuonnin parissa.
Koronan vaikutus on yksinomaan tämän vuoksi merkittävääkin merkittävämpi. Jos jokin osa tuotantoketjua ei toimi, niin vaikutus näkyy heti. Pienikin poikkeama saa ketjun yskimään. Tavarat – ja niiden mukana raha – eivät liiku. Esimerkiksi esille tullut tavarakonttien ”jäätyminen” Kiinan suunnalle voi aiheuttaa suuria ongelmia. Tavarat eivät yksinkertaisesti pääse etenemään Suomesta pois.
Oman ongelmansa – edellistä suuremman – voi aikaansaada yritysten kassavirtojen hidastuminen. Muoviala on pääosin PK-teollisuutta, jolle kassavirtojen hidastuminen voi muodostaa suuren ongelman, jopa elinkysymyksen. Ja vaikka yrityksen talous olisikin kunnossa – ja usein onkin – niin toimintojen hidastuminen koko liiketoimintaketjussa tuo todennäköisesti hidasteita myös rahavirtoihin ja muoviyrityksen talouteen. Palkat, työantajamaksut, verot, laskut, jne. pitää kuitenkin maksaa. Julkinen sektori ainakin haluaa saatavansa ajallaan.
Nyt valtiovalta on paljon vartijana. Valtioneuvoston Korona-tiedotustilaisuudessa 12.3.2020 valtiovarainministeri Katri Kulmuni kyllä lupasi, että ”toimenpiteet eivät jää rahasta kiinni”. Ja että ” hallitus turvaa monin eri tavoin yritysten toimintaedellytyksiä”. Hyvä, jos näin on. Suorastaan erinomaista. Mutta…
Tästä on vielä kovin pitkä matka siihen, että apu ja tuki tavoittaa ruohonjuuritason, ts. muovialan PK-yrityksen. Usein Arkadianmäen puheista on hyvin pitkä matka käytännön toimenpiteisiin. Nyt kun tarvitaan nopeita (lue: välittömiä) toimenpiteitä. Ja vieläpä konkreettisia sellaisia.
Päättäjät ovat puhuneet, että pankeilta odotetaan joustavuutta ja kärsivällisyyttä. Hyvä näin, mutta ennen kaikkea odotetaan näitä kumpaakin valtiovallalta. Ei riitä, että Finnveralla on monenlaisia työkaluja ja joustavuutta. Kysymys kuuluukin, kuinka ne soveltuvat tähän tilanteeseen muovialan yritysten näkökulmasta asiaa tarkasteltuna.
Pankkien tukeminen tässä tilanteessa ohjaamaan rahoitusta yrityksille on vähintäänkin toivottavaa. Esillä on ollut esimerkiksi valtion varojen lainaaminen pankeille negatiivisella korolla. Tai niiden vakavaraisuuden tukeminen. Ehtona luonnollisesti se, että ne puolestaan tukevat yrityksiä selviytymään tästä Korona-kurimuksesta. Kysymys tosin kuuluu, onko tämä tapa riittävän nopea tässä tilanteessa.
Vuosia muovialalla teknologiakehityksen ohella erilaisten rahoitustyökalujen kanssa työskennelleenä, tiedämme, että vaikka julkisen vallan tarjoamat työkalut ovatkin sinänsä hyviä ja yrittäjien arvostamia, niin eriasia on, ovatko ne riittävän nopeita ja joustavia tässä Korona-tilanteessa. Ja löytyykö joukosta työkaluja myös eteläisen Suomen yrityksille, esimerkiksi Uudellemaalle tai Varsinais-Suomeen. Nyt ei pidä unohtaa, että myös etelässä on toimivaa muovi- ja muutakin PK-teollisuutta, jolle tuen ja joustojen saaminen voi olla nyt elinehto.
Nyt siis tarvitaan suoria keinoja tukea taloudellisesti yrityksiä siinä tilanteessa, jolloin kassa ei riitä. Yrittäjät arvostaisivat erityisesti tässä tilanteessa nopeutta, joustavuutta ja byrokratian vähyyttä hakuprosessissa. Keinoja varmaan löydetään. Sellaisia, joissa valtiovalta voi olla (lue: pitää olla) esimerkin näyttäjä muulle yhteiskunnalle. Jos rahaa kerran on, niin asiat välittömään päätöksentekoon ja täytäntöönpanoon! Miltä, arvon päättäjät, tuntuisivat vaikkapa arvonlisäverojen maksulykkäykset – tai jopa anteeksi antamiset? Nythän järjestelmä sakottaa välittömästi, jos ilmoitus ja/tai maksu on myöhässä. Tai verojen maksujärjestelyt ilman korkoa? Tai eläkemaksuihin liittyvät lisämaksuajat ja kevennykset?
Entä suoran tuen maksaminen yrityksille? Tukea voisi maksaa vaikkapa karanteenissa olevien työntekijöiden palkkoihin. Tai sijaisten palkkaamiseen heille? Tai voitaisiinko luopua näihin palkkoihin liittyvistä sivukuluista? Vaikka yritystuet ovat säännöllisesti nousseetkin poliittisessa keskustelussa pinnalle lähes ensimmäiseksi karsittavina tukina, niin tässä tilanteessa suoran tuen maksaminen yrityksille vahvistamaan kassaa ja selviytymään tästä yhteisestä kriisistä olisi yksi potentiaalisista vaihtoehdoista. Kukaan – EI KUKAAN – ei rikastu näistä tuista. Vaihtoehtona kun on yritysten ja niiden henkilökunnan pahoinvointi. Tilanne, jossa konkurssikaan ei ole vieras sana.
Loppuun on hyvä korostaa, että koronahan ei ole meidän yritystemme tai yrittäjien vika, eikä syyllistä kannatakaan tässä tilanteessa hakea. Emme olleet valmiita – emme lähellekään – kun korona iski. Mutta nyt on toimenpiteiden aika! Olemme Suomen teollisuudessa tilanteessa, jossa joudumme toimimaan palokuntaperiaatteella. Korona-palo pitää sammuttaa ennen kuin se leimahtaa täyteen liekkiin. Samalla, kun suojelemme yrityksiä, suojelemme myös työpaikkoja sekä Suomeamme.
Aikaa ei ole! Välittömiä konkreettisia toimenpiteitä odotellessa…
