Muovit ilmastopolitiikan ratkaisijoina

Teksti ja kuvat: Petri Sarvamaa

Kulunut syksy on ollut Brysselissä etsikkoaikaa EU:n 2020-luvun politiikalle. Agendaa ovat dominoineet muun muassa EU:n tulevan monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelut sekä uuden komission takelteleva alku komissaarikuulemisineen, jotka pidettiin Euroopan parlamentissa lokakuussa. Parlamentti kuuli komissaariehdokkaita jokaisesta jäsenmaasta Britanniaa lukuun ottamatta, ja muutamasta maasta useampaakin ehdokasta. Parlamentti päätti hylätä Unkarin, Romanian ja Ranskan komissaariehdokkaat kuulemisten myötä, vedoten epäselvyyksiin näiden henkilökohtaisissa talouskysymyksissä.

Budjettineuvotteluiden ohella kuulemisissa asialistalla korkealle sijoittuivat ilmastonmuutos ja keinot sen hidastamiseen. Europarlamentaarikot tenttasivat komissaariehdokasta toisensa jälkeen ilmastonmuutokseen liittyvillä kysymyksillä, vaikka kaikkien salkut eivät suoranaisesti tähän tematiikkaan edes liittyneet. Maatalouskomissaarilla kysymykset ja vastaukset eurooppalaisen maatalouden kilpailukyvyn ja tulevaisuuden suhteen jäivät lapsipuolen asemaan verrattuna ilmastoteemoihin.

Syntipukkeja etsitään myös monelta suunnalta. Sijaiskärsijän viittaa asetetaan milloin metsätalouden, maatalouden, teollisuuden tai muovien harteille. Ilmastokeskustelua ei voi välttää, mutta suhteellisuudentajua ja järkeä siihen olisi saatava roppakaupalla lisää. Keskustelu tulisi myös siirtää yksittäisistä mikroskooppisista detaljeista suureen kuvaan ja teknologisiin innovaatioihin, jotka pikemminkin kasvattavat kuin kutistavat taloutta ja elintasoa.

Komission ”green dealista” vastaavalta varapuheenjohtajaehdokkaalta, hollantilaiselta Frans Timmermansilta tivattiin päivämääriä muovien kieltämiseksi. Timmermansin mukaan kertakäyttömuovien kiellolle tullaan asettamaan selkeä takaraja tällä komissiokaudella.

Muovikielloista puhuttaessa on huomioitava kokonaiskuva. Vuoteen 2030 mennessä kaikkien muovipakkausten tulisi EU-komission mukaan soveltua kierrätettäviksi tai uudelleen käytettäviksi. Tavoite on, että tuolloin yli puolet niistä kiertää. Yhä useammin käytetty muovi ei ole enää jätettä, vaan keskeinen raaka-aine josta kierrätetään uutta. Muutos tapahtuu vauhdilla. Kesästä 2018 viime kesään muovien keräysmäärä kasvoi Suomessa 66 prosenttia.

Muovi on käyttökelpoinen tuote moneen eri asiaan. Muoveilla on useita ominaisuuksia, joita on hankala korvata yhtä tehokkaalla tavalla. Siksi täysi muoveista irtautuminen ei ole järkevää. Sana kertakäyttömuovi johtaa myös helposti harhaan. Monessa tuotteessa, kuten sähköjohdoissa, on välttämätöntä käyttää muoveja. Demonisoinnin sijaan tulisikin panostaa muovien kierrätettävyyteen. Mikäli yhä suurempi osa muoveista kierrätetään eteenpäin uusiokäyttöön, vähenee tarve kokonaan uudelle materiaalille. Tämä on pohjimmiltaan myös unionin tavoite, joka haluaa myös hidastaa kolmansista maista virtaavan halpatuotannon määrää Eurooppaan.

Kiertotalous jää usein ontoksi muotisanaksi vailla sisältöä. Kun sen liittää yllä olevaan kokonaisuuteen, aukeaa ajatus monelle paremmin. Juuri tätä EU pyrkii omalla muoveja koskevalla politiikallaan edistämään. Aion tehdä työtä sen eteen, että EU:n tavoitteena pysyy myös eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn ylläpito ja parantaminen. Mikäli sääntelemme omaa teollisuuttamme ylitarkasti, mutta sallimme esimerkiksi ympäristölle haitallisille kiinalaisille muovituotteille helpon ja halvan pääsyn markkinoillemme ilman vaatimuksia, ammumme itseämme jalkaan.

Maailman suurimpana markkina-alueena EU pystyy, ja sillä on velvollisuus, säädellä tänne matkaavan ja täällä myytävän tavaran normeja. Parhaimmillaan näistä muodostuu globaaleja standardeja, jotka luovat kilpailuetua eurooppalaiselle ja suomalaiselle teollisuudelle. Näin voisi olla esimerkiksi muovien tapauksessa. Mikäli kehitämme omaa muovien kierrätys- ja uudelleenkäyttöjärjestelmäämme korkealle ja teemme maailman ympäristöystävällisimpiä muoveja, muiden tuotteiden kuten metsäteollisuuden ohessa, emme voi antaa muualta tulevan halpatuotannon dumpata hintoja alas.

Sen sijaan tuotantovaatimukset on kauppapolitiikan kautta saatava koskettamaan myös muualta tulevia muoveja ja muita tuotteita. Vain näin voidaan saada aikaan kestäviä ja kauaskantoisia vaikutuksia. Mitä järkeä olisi tuhota oman teollisuutemme edellytykset, ja jatkaa heikompien tuotteiden ostamista muualta?

Sääntelyä luovilla viranomaisilla kuten EU:lla on siksi velvollisuus varmistaa eurooppalaisen teollisuuden pysyminen mukana muutoksessa. Tämä tapahtuu selkeillä viesteillä ja riittävän pitkillä siirtymäajoilla. Kohkaaminen ja epärealistiset vaatimukset ylikireillä aikatauluilla saavat aikaan vain hallitsematonta tuhoa. Samalla kun mielenosoittajat marssivat kaduilla, tapahtuu teollisuuden sisällä ja markkinoilla teknologista kehitystä sekä omaehtoista rahavirtojen liikkumista fiksuihin ratkaisuihin, kuten muovien kierrätysmäärien nopeasta kasvusta huomaamme. Kun tälle annetaan keskustelussa nykyistä suurempi huomioarvo, muuttuu muoviteollisuus mielikuvissa roskaajasta ratkaisijaksi.

Please follow and like us: